Lähtisitkö kanssani matkalle?

Miksi olemme syntyneet juuri Suomeen? Onko se lottovoitto? Jos se on lottovoitto, niin mihin minun tulisi tuo voittoni käyttää? Miksi meidät valittiin maailman onnellisemmaksi kansaksi? Olenko onnellisempi, kuin joku muu? Mistä onni muodostuu ja kuka sen määrittää? Suomalaisena ajatus onnellisemmasta maasta tuntuu tragikoomiselta. Sieluni silmin näen edessäni kaksi suomineitoa, joista toinen on maailman onnellisin ja toinen on valmis tekemään itsemurhan. Loistammehan myös itsemurhien osalta tilastoiden kärkipäässä. Millainen on suomalainen ihminen? Voiko sitä määrittää?

Lähde kanssani tälle matkalle, jonka voit kulkea puhtaasti suomenkielellä, englanniksi tai sekä että (google-kääntäjääkin voi käyttää apuna). Lupaan että matkan aikana nuo edelliset kysymykset alkavat avautua sydämessäsi sinun omiksi vastauksiksisi ja saat kohdata paljon muuta sisältäsi kumpuavaa, johon et ehkä ennen päässyt kosketuksiin. Tämä on matka, joka kumpuaa suomen muotoisen ihmisen sisältä, jota sinäkin edustat. Jotta voit tuntea tulevasi kuulluksi ja saat olla osana Echo of Purity:a (puhtauden kaikua), kommentoi rohkeasti ja auta meitä viemään keskustelua lähemmäksi totuutta, eli sitä mitä me suomalaisina ihmisinä edustamme.

Kolme lottovoittoa

Minä, tämän blogin sisällöntuottaja, synnyin Rovaniemen keskussairaalaan vuonna 1974. Oli sunnuntai. Sunnuntaina syntyvät onnelliset lapset eli olen saanut käteen melkoisen määrän onnellisuuden siemeniä. Ehkä juurikin siksikin kestin kaiken mitä elämä eteen toi tai toisaalta saavutin kaiken sen mitä se antoi? Tänään tulee viisikymmentä vuotta ja kaksi päivää siitä kun synnyin. Eilen maanantaina synnyin uudelleen saamelaisen ystäväni, kaimani, syliin. Hän saapui kotini terassille ja pyysi minua siirtymään ajatuksissani edelliseen päivään eli sunnuntaihin ja siihen hetkeen kun olin ollut täällä tasan viisikymmentä vuotta. Siinä hetkessä olin hänen ja suomalaisen ystäväni Lailan kanssa tuossa samassa paikassa, mutta kadotimme syntymäni hetken kaimani muisteluun edellisen presidenttimme Sauli Niinistön kohtaamisesta. Kaimani tahtoi antaa tuon hetken minulle takaisin, sillä koki että synnyin silloin yksin kylmyyteen presidentin läsnäolon täyttäessä tilan. Päivää myöhemmin Lailan paikalla seisoi saksalainen ystäväni 30 vuoden ajalta, ihminen joka psykoterapeuttina on näyttänyt minulle tien siitä miten voimme itseämme kasvattaa ja kouluttaa. Siinä minä olin kahden vahvan äidin vierellä (joilla sattuu olemaan samanniminen poika) valmiina syntymään.  Kyyneleet kumpusivat silmistäni ja koko kehoni alkoi itkeä. Saamelainen ystäväni pyytää minua riisumaan takkini ja tulemaan luokseen. Hän riisuu samanaikaisesti yltään violetin ison villatakkinsa ja pukee tämän päälleni, napittaa kultaiset napit kiinni ja kutsuu minut halaukseensa. Villan lämmössä uppoan hänen pieneen, mutta rakkaudellisesti valtaisaan äidilliseen syleilyynsä ja itken vuolaasti. Tuntuu hyvältä syntyä. Saksalainen ystäväni hymyilee leveästi ja antaa tapahtumalle tilaa ja todistaa sitä kunnioittaen. Ulkona on kylmää, mutta minun on lämmin ja turvallista olla. ” Tämä oli helpompi syntymä, kuin 50 vuotta sitten.”, totean tyytyväisenä.

Tunnen valtaisaa iloa saada syntyä Suomeen ja Rovaniemelle, juuri siihen samaan paikkaan mihin synnyin puolivuosisataa aikaisemmin vanhempieni välisen rakkauden siemenenstä kumpuavana ja kovasti odotettuna pienenä tyttönä. Mutta onko täällä juureni? On ja ei ole. Ihmisenä olemisen juuret kumpuavat monesta eri ulottuvuudesta. Syntymäni aikana saamani onnellisuuden siemenet, jotka kyllä näen ihan minä tahansa päivänä tai mihin tahansa maahan syntyneellä, ovat myös sinussa rakas lukija. Ne ovat ihan kaikissa ihmisissä joita kohtaan, sillä näen jokaisen ihmisen lahjana maailmalle. Ne kuvastavat uskoa ja uskomuksiamme ja alkavat itää meissä juuri niin syvällä kuin on uskomme. Me voimme uskossa elämäämme olla maan ytimeen asti onnellisia tai onnettomia. Kukaan muu ei omista syntymäämme kuin me itse. Se ei ole vanhempiemme, kätilön saati sairaalan omaisuutta. Se on vain ja ainoastaan meidän oma syntymämme. Jos syntymämme tai elämämme tähän asti ei onnistunut, voimme koska tahansa päättää syntyä uudelleen. Tämä oli itse asiassa jo kolmas syntymäni, mutta kerron syntymistä myöhemmin ja siitä miten uusi syntymä on mahdollista.

Moniuloitteiset juuremme

Se missä uskomme juuriemme olevan, on osa tietoisuuttamme tai tajuntaamme, jonka ääni tässä blogissa kuvastaa Echo of Fathercator:ia (Vanhemman/kasvattajan Kaiku). Se mihin kehollisesti olemme syntyneet on taas Naisen/Miehen/Ihmisen ääni meissä (Echo of Whoman). Kehomme juuret ovat soluissamme, jotka ovat periytyneet esi-isiltäni ja -äideiltäni ja elävät meissä monella tapaa.  Missä sinä seisot, missä elät elämääsi ja arkeasi? Minun jalkani seisovat Rovaniemellä, en ole tänne juurtunut, mutta olen tänne syntymäseudulleni, lapsuuteni maisemiin palannut ja kenkäni koskettavat jälleen vahvasti maata täällä Napapiirin kupeessa. Täältä  parkaisin ensi huutoni ja täältä kuiskaan elämän myrskyissä hioutut kaikuni maailmalle. Rovaniemeläisyys ja suomalaisuus ovat minussa syvällä ja niiden juurista kumpuaa omanlaiset kotimaahani pohjautuvat kaikunsa (Echoes in Finnish).

Kaiut (echoes) tässä blogissa kuvastavat ihmisenä olemisen eri puolia ja minun osaltani tärkein näistä puolista tässä kyseenalaisessa hetkessä olet Sinä, rakas lukija. IItsellesi olet ihmisen ja kasvattajan ääni itsessäsi ja minä edustan sinulle Puhtauden Kaikua (Echo of Purity). Minusta katsoen tilanne on sama. Sinä edustat minulle Puhtauden Kaikua ja itsessäni kaikuu ihmisen ja kasvattajan ääni. Meidän ihmisten merkittävimmät juuret ovat lopulta kaikki se mihin olemme yhteydessä. Minussa on sinun juuria ja sinussa minun ja me molemmat heijastamme muun muassa aikakauttamme, historiaamme, kokemuksiamme, perhettämme tai ammattiamme. Me olemme toisemme kohtaavina ihmisinä yhteydessä monella tapaa. Minä sanon jotain ja sinä tunnet sen kehossasi. Sinä reagoit tunteellasi, joka taas koskettaa jotain minussa. Kaikki nuo kohtaamiset ihmisten välillä tekevät näkyväksi situaation (tilannesidonnaisuuden) juuria meissä ja näyttävät vähitellen kaikki puolet siitä mitä olemme.

Lisäksi meillä kaikilla on juuret lapsuudessamme, joka muodostuu sekä lapsen kehon, tajunnan kuin tilanteiden kokemuksista. Se ääni on liian usein jäänyt kuulematta ja sitä opettelemme nyt kuuntelemaan ja sille vastaamaan niin sinussa kuin minussa.  Lapsen Ääni (Echo of Child) auttaa meitä näkemään elämää uudesta näkökulmasta ja avaa sisäisyydessämme ovia, jotka olemme tiedostamatta lapsena sulkeneet.

Huuto HILJAisuudesta!

Mikä on sinun unelmiesi ammatti? Mitä tekisit mieluiten vapaa-aikanasi? Näen että meillä jokaisella on sydämessä tieto siitä, mitä tulimme tänne tekemään ja miten palvelemaan maailmaa. Sen etsimistä ei saisi koskaan estää eikä lopettaa. Etsintätyössä omien juurten tunnistaminen on hyvin merkittävää. Sydämemme työ voi olla sitä mitä juuri nyt teemme, mutta emme vain tiedosta. Tietoisuuden saavuttaminen on merkittävää. Minä vasta 50 vuoden kynnyksellä myönsin itselleni, että unelmieni työ olisi kirjoittaa, (vuoro)vaikuttaa ja tutkia. Olen suunnattoman kiinnostunut ihmisestä, siitä miksi olemme ihmisiä, mitä ihmisyys on ja siitä miksi tulimme tänne. Olen loputtoman kiinnostunut siitä miten ihminen kehittyy ja kasvaa, miten löytää itsensä ja tehtävänsä maan päällä. Tunnen valtavaa kiitollisuutta lapsista ja tahdon tietää miten heidät tulisi vastaanottaa maailmamme ja miten ohjata kohti aikuisuutta. Siksi blogissani puhuu myös Echo of Science (Tieteen Kaiku). Tämän kaiun avulla tahdon viedä maailmalle tietoisuutta suomalaisesta filosofista, holistisen ihmiskäsityksen sanansaattajasta Lauri Rauhalasta.

Laulaminen on minulle ammatillinen työkalu, tutkimuksen kohde, harrastus, säveltämisen väline ja tapa olla. Laulamisen avulla voin parantaa, nostaa tunteita pintaan, puhdistaa ja tyhjentää kehossa olevaa sekä antaa ääneni asioille, joista on vaikea puhua. Laulaessani saan hengittää elämää hiljaisuuteen. Echo of Singing on tämän blogin kaiku, jota en sanoin voi selittää. Laulujeni avulla olen hionut itseäni, mutta onko niistä apua muille, ilmenee vasta matkan edetessä.

Tänään 8.10.2024 on Hiljan, isäni äidin, nimipäivä. Hän kosketti minua ihmisenä syvästi ja viitoitti minulle elämällään, arvoillaan ja elämänasenteellaan tietä, jolla nyt olen. Neljä vuotta sitten, mentyäni naimisiin, vaihdoin sukunimeni ja otin hänen nimensä etunimeni jatkeeksi. Minun, kuten puheliaan isoäitini, on ollut hyvin vaikeaa olla Hiljaa. Tämä blogini on lahja läheisilleni. Jospa puhuisin vähemmän yksityiselämässäni, kun kirjoitan enemmän kodin ulkopuolisessa elämässäni . 😉 Ihminen ei voi puhua samalla kun kirjoittaa tai laulaa. 😀

Tahdotko kuulla lisää? Tahdotko kokea mitä kaiut saavat sinussa aikaiseksi? Tahdotko olla osana niitä ja tuoda suomalaisuuden kaikua osaksi maailmojen kaikua ja nähdä miten kaiut kohtaavat toisiaan? Tahdotko lähteä luomaan kanssani parempaa maailmaa sinussa, minussa ja kaikissa maailman ihmisissä? Tartu käteeni ja annan toisen tarttua omaasi! Lupaan että et jää yksin. Lupaan, että saavutat lopulta kaiken mitä sydämesi on syvällä itsessään tahtonut? Lupaan, että löydät lopulta itsesi, niinkuin minäkin tein. Sinussa itsessäsi on kokonainen maailma, joka odottaa tutkimusmatkailijaa ymmärtämään itseään syvemmin. Itsetuntemus on tie totuuteen.